Hei,

Olen Nina Tama Näränen, kehoterapeutti, energiahoitaja ja reikikouluttaja sekä itsetutkiskelun, olemisen ja hiljentymisen ikuinen opiskelija voimalauseellani ”Sisäinen rauha ohjaa ihmeisiin.”

”Sisäinen rauha ohjaa ihmeisiin”

Mitä on sisäinen rauha? Mitä se minulle merkitsee? Se on paikka, jossa saan olla oma itseni. Se on tila, jossa energisoidun, löydän omat voimavarani ja kyvyn kuulla itseäni. Se on vapautta elää itseni näköistä elämää. Se on hetki, jossa elämä on tasapainoista ja eloisaa, villiä ja pulppuavaa, herkkää ja kaunista. Se on paikka täynnä pieniä ihmeitä, arjen iloja, hengittämisen keveyttä ja ennen kaikkea oivalluksia & kokemuksia, leikkimielisyyttä ja pelkojen voittamista. Olen omassa voimassani ja luovuuden virrassa. Olen tullut kotiin.

Miten tähän tullaan? Minulle parhaiten toimii pysähtyminen, itseni kuuleminen ja putoaminen läsnäoloon: yksinkertaisimmin rennon haran ja hengityksen avulla. Läsnäolon tilaan on upea pudota myös meditatiivisen, kunnioittavan kosketuksen, väreilevän hiljaisuuden ja sanattoman yhteyden kautta. Tunnen, kuinka jokainen soluni täyttyy syvärentouttavasta sykkeestä ja energiasta. Olo muuttuu pehmeäksi, virtaavaksi ja eloisaksi.

Välillä janoan sisäiseen rauhaan matkaamiseen riehakkaampaa menoa. Silloin heittäydyn musiikin aalloille, sisältä kumpuaviin villeihin rytmeihin ja sulan pehmeisiin liikkeisiin nauttien autenttisen liikkeen tuomasta vapaudesta. Meditaatiot, niin aktiiviset kuin hiljaisetkin, kaikkine laatuineen, tuovat aina lopulta kotiin.

Hengittäminen sen moninaisissa rytmeissään ja laaduissaan toimii terapeuttinani, villitsijänäni, vapauttajanani, pehmentäjänäni, rauhoittajanani. Se vapauttaa minut tunteiden takertumattomuuteen ja niiden luovaan virtaukseen. Hengitys vapauttaa kehoni jännitykset ja tuo takaisin yhteyteen ja ykseyteen. Kiehtoudun shamanistisesta juurevuudesta ja monisyisen tantrisuuden tasoista. Nautin pyhään pimeyteen laskeutumisesta ja elämälle antautumisesta. Luonnon parantava voima toimii puhtaimpana ja kirkkaimpana kaikista elollisista peileistäni. Kun saan elää näiden elementtien kautta, ankkuroidun vahvasti itseeni, omaan sisäiseen rauhaani, alkuvoimaiseen luontooni ja villinä virtaavaan elämänenergiaani. Kun saan ravittua sieluani, voin avautua sisäiselle ohjaukselleni – sitä kautta myös minua alati ympäröiville ihmeille, yksinkertaiselle arjelle ja rakkaalle perheelleni.

Polkuni

Työelämän polkuni on kulkenut liiketalouden ja taidekäsityöopintojen kautta vaiherikkaisiin alan töihin ja lopulta hoitoalan yrittäjäksi ja kouluttajaksi. Kaiken tämän rinnalla on yli 20 vuoden ajan elänyt vahva kiinnostus itsetuntemusta syventäviin asioihin, joihin olen etsinyt erilaisia lähestymistapoja aluksi itsetuntemuksen ja henkisen alan kirjallisuutta ja kursseja ahmien, omia hoitoprosessejani koluten, sittemmin mielenkiintoisia ihmisiä kohdaten ja erilaisten opintojen kautta sisäistäen. Nämä kaikkinensa ovat luoneet laajaa pohjaa oman itsetuntemukseni avaamiseen yhdistyen monikerroksisiin elämänkokemuksiin ja niistä kumpuaviin pohdintoihin.

Tie hoitotyön parissa alkoi v. 2008, jolloin aloitin ensimmäiset sisäisen hyvinvoinnin ohjaukset, regressio- ja energiahoidot. Olen opiskellut kurssimuotoisesti erilaisia luontaishoitojen hoitomuotoja (kuten shiatsu, vyöhyketerapia, ayurvedinen käsi- ja jalkahieronta, intialainen päähieronta, energia jne). Niistä on muodostunut pikku hiljaa oma tapani kohdata ja koskettaa ihmistä ja kanssakulkijoita läsnäolon ja hiljaisuuden tilasta käsin.

Reikipolkuni on alkanut vuonna 1997. Reikiopettajaksi valmistuin v. 2013. Samasta syksystä lähtien aloin toimia Eheys-keskuksessa hoitajana ja reikikouluttajana. Kahden viimeisen vuoden ajan olen ohjannut yhdessä kollegani kanssa syvähengitystyöpajoja. Olen syventynyt erilaisiin hoitamisen muotoihin, ja tarjoankin asiakkaille mahdollisuuden pysähtyä ja löytää kosketuksen itseensä, sisäiseen rauhaan ja eheytymiseen. Olen valmistunut joulukuussa 2017 biodynaamiseksi kraniosakraaliterapeutiksi ja perehdyn parhaillaan ihmisyyden kiehtovaan maailmaan syventämällä keho- ja hengitysterapiaopintojani sekä tutkimalla pyhän pimeyden teemaa erilaisten perinteiden ja lähestymistapojen ja omakohtaisten kokemusteni kautta.

Oma matka

Oma matkani on ollut pitkä ja kiemurainen. Intensiivinen joogailuvaihe, loputon itseni ”etsiminen” ja pitkät sisäiseen rauhaan ohjaavat tutkimusmatkat ohjasivat minut hiljalleen turhautumiseen ja ahdistukseen, kun henkisestä harhailusta, ulkoisista ”hilavitkuttimista”, positiivisuuden mantroista tai mielikuvamatkailun muotoon verhotuista meditoinneista ei löytynytkään sitä ikuisesti hukassa ollutta tasapainoa ja rauhaa, vaan päin vastoin. Arjessa oleminen muuttui entistä haastavammaksi, kun kaksi niin erilaista maailmaa: arki ja henkisyys, kasvattivat entisestään toistensa välistä kuilua. Sisältä alkoi nousta hirvittävä määrä ahdistusta, vihaa, raivoa, pelkoja, kun kaipuu vapauteen ja henkisyyteen vs. arkitodellisuus olivat valovuosien päässä toisistaan. Mieli ja ajatus eivät enää pystyneetkään hallitsemaan ja kontrolloimaan vahvana kasvavia tunnetiloja.

Olisin voinut paeta ja löytää samat tuntemukset uudenlaisessa kuorrutuksessaan jostain muualta, mutta päätin jäädä ja kohdata itseni. Aloin ymmärtää kuinka paljon olinkaan tukahduttanut omia, todellisia, tunteitani. Niinpä nämä kipeät tunteet johtivat hiljalleen tunnetyöskentelyn pariin, jossa pääsi kehollisemmin purkamaan tukahdutettuja tunteita, puhdistumaan ja voimaantumaan – tulla lähemmäksi omaa aitoa itseä, jota olin henkisyyden matkalla piilotellut ja häpeissäni yrittänyt työntää viimeisimpään kellarikomeroon, jossa heräilevä petoeläin ei pystynyt enää pysymään piilossa.

Vuosia kestäneet, intensiiviset, keho- ja hengitysterapiaopinnot, erilaiset tantra- ja konstellaatiotyöpajat sekä naisen häpeää, pelkoja ja pimeyttä valottaneet sukellusmatkat ovat monien kerrostumien kautta avanneet yhteyden omien traumojen kohtaamiseen ja sisältä löytyneen syvän surun kokemiseen. Näiden kokemusten ja oivallusten kautta yksi suurimmista häpeistäni, herkkyyteni, on tullut todella näkyväksi. Sen omistaminen on hiljalleen  avannut sydäntäni jostain todellisemmasta, suoremmasta paikasta käsin – niin itselle kuin toisille. Kaikkien näiden tunteiden läpieläminen ja hyväksyminen – itselleni antautuminen – ovat alkaneet tuoda pintaan aivan uudenlaista iloa, kiitollisuutta ja vapautta, leikkimielisyyttä, rohkeutta ja nautintoa. Takaisinpaluu villiin, vapaaseen ja huolettomaan lapseen on alkanut konkretisoitua, myös siihen lapseen itsessäni, joka rakastaa rauhaa, yksinäisyyttä ja omasta itsestään lumoutumista.

Toinen suurista haasteistani on aina ollut omaan voimaani astuminen, siihen paikkaan itsessäni, joka ei enää sabotoi itseään, mitätöi ja pienennä. Vaikka erilaisten kerrostumien avautumisia polulla on riittänyt, niin omalla kohdallani kehollisuus on viimein avannut jotain syvempää. Olen tullut takaisin kotiin – minuksi. Ja, matka jatkuu edelleen. Kun olen turvassa omassa kehossani, voin avautua niin paljon syvemmille tasoille. Voin todella olla yhtaikaa herkkä ja voimakas. Se, mitä tietoisuudesta seuraavaksi avautuukaan, on vielä mysteeri. Suunta selkenee ja tieto kirkastuu, mutta mitä tuon polun varrelta löytyy ja avautuu, on arvoitus. Se, jos jokin, on hyvin kiehtovaa ja ihmeellistä, niin kuin elämä kaikkinensa. Vaellan sillä polulla kuin utelias ja haltioituva pieni lapsi, availen verhoja ja mystisiä poimuja yhä vain syvemmiltä tasoilta – eikä enää ole kiire mihinkään.

Näiden kokemusten kautta minua puhuttelee parhaillaan sanapari ”kehollinen henkisyys”, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa itselleni sitä, että ilman juurevaa alkuvoimaa ei ole henkisyyden hekumaa eikä päinvastoin. Toisaalta, jos tästä keskeltä ei löydy sydämen lämpöä, polariteettien vastanapaiset voimat suistavat mielen ja välillä sielunkin raiteiltaan. Tämä on kuitenkin elämää kaikkine särmineen. Uskon ja tiedän, että silloin, kun olen sydämessäni, voin antautua vahvasti sekä juurevalle voimalleni että henkiselle herkkyydelleni, vahvalle läsnäololleni. Kokonaisuudessaan tämä kaikki tuntuu hyvin pyhältä. Onkin ihme, miten paljon suurempien voimien kanssa työskentelemmekään – olemme pienen pieniä, mutta kovin tärkeitä osasia ja helmiä koko tämän suuren kudelman verkossa.